The first blog post by We Are Open for Creativity 2030 initiative; https://www.mrktng.fi/luovuus/

WAO has dedicated this year for opening eyes to the power of creativity in business. The Creativity 2030 is part of the Work 2030 -initiative, a comprehensive re-evaluation of Finnish work life, launched by the Finnish prime minister Sanna Marin. We want to spark discussion about how creativity can help companies, still mostly relying mostly on economic toolsets, re-shape their way of working and in the end, become a competitive advantage for an entire country.

Together with blog post series we will publish four articles this year in collaboration with Sanna Laakkio, the Head of Operations for Finnish Marketing association, who leads the Creativity 2030 initiative.

Kuka vielä pelkää L-sanaa?

Se mitä ei ymmärrä, pelottaa. L-sana on vähän kuin rakkaus, älytöntä yrittääkään määritellä.

Siksi ei ole ihme jos se yritysjohtoa myöten vähän pelottaa, L-sana kun ei kivuttomasti mahdu Exceliin tai kvartaaliin. Sitä kautta potentiaalisesti väkevin muutostyökalu tulee turhaan torjutuksi. Miten tämän tunnelukon saisi avattua?

Tämä blogi on kirjoitettu ruoka suussa. Kuukausien zoom-lounastapaamisten sarja Sanna Laakkion kanssa alkoi sivulauseesta: tuumimme ääneen sitä, miksi luovuus on aliarvostettua yrityselämässä. Se johti meidät kuukausien sukellukseen luovuuden ytimeen, aivotutkimuksesta Monty Pythoniin.

Tarkennettakoon heti aluksi, että emme tarkoita luovuudella vaikkapa taiteilijoita tai mainostoimistoissa tittelillä ‘luova’ työskenteleviä henkilöitä. Tarkoitamme meissä kaikissa asuvaa kykyä nähdä näennäisesti epäolennaisten asioiden yhteydessä jotain innostavaa; prosessia joka nojaa intuitioon siitä, että ollaan jonkin uuden ja merkityksellisen äärellä; ja avoimuutta suunnata sinne vaikkei ihan tiedetä mitä se jokin on tai miten sinne päästään. Toisin sanoen tarkoitamme ihmiskunnan myötäsyntyistä lahjaa luovaan ongelmanratkaisuun.

Maailmassa on ihan liian paljon korjattavaa jotta meillä olisi varaa jättää luovuus huomioimatta. Tulevaisuuden, eli tämän päivän, haasteet ovat niin suuria, ettei niitä pystytä ratkaisemaan syväosaamisella eikä siiloissa. Jotta kukoistaisimme, yrityksinä ja lajina, tarvitsemme avoimuutta kuunnella toisiamme; halua rakentaa yhdessä eikä erikseen; yhteistyötä, ei kilpailua. Siihen taas tarvitaan ihmiskunnan supervoimaa, luovaa ajattelua. Se avaa meidät näkemään, miten asiat voisi tehdä toisin: paremmin, kestävämmin ja humaanimmin.

Sustis alkaa onneksi olla jo yritystoiminnan odotusarvo. Aloimme pohtia, miten voisimme kääntää ihmisten mielissä sen, mitä L-sana on ja mitä sillä voi saada aikaiseksi; miten nyrjäyttää yrityselämän ajattelun siihen suuntaan, ettei mikään itseään kunnioittava kulmahuone enää kuvittelisi, että voisi pyörittää hyvinvoivaa yritystä ilman luovan ajattelun kulttuuria.

Avoimuus uudelle on neurotieteen mukaan ratkaisevin luovuustekijä. Se on meistä myös ratkaisu pandemian jälkeisen, kaikille toimivan yrityskulttuurin luomiseen: kohta yksikään yritys ei pärjää ellei rakenna toimintaansa luovuuden maksimoimisen ympärille.

Mitä jos rationaalisin strategia löytyykin luovuudesta?

Tämä saattaa tuntua useimmista radikaalilta, jopa pelottavalta. Mutta miksi emme pelkää sitä, että olemassa olevat rakenteet, budjettiraamit ja vuositavoitteet ohjaavatkin väärään suuntaan? Tai sitä, että työkulttuuri sairastuttaa, tai vaimentaa ne äänet jotka haluavat sille parempaa? Mitä jos rationaalisin strategia niin yrityksille kuin valtioille löytyykin luovuudesta? Siitä että ollaan avoimia säännöllisesti kyseenalaistamaan sen miten rakennamme tulevaa? Jos kerran nykyinen yritysajattelu, rakenteet, systeemit, toimintaympäristöt ja mittarit eivät tue luovan kulttuurin kukoistamista, käytetään luovuutta siihen, että ajatellaan mittarit uusiksi. Miksi luovuuden tarvitsisikaan perustella arvoaan olemassaolevilla mittareilla?

Mutta voisimmeko ajatella vielä isommin? Miksei luovuudesta voisi tulla koko Suomen kilpailutekijä? Bhutan nosti tavoitteekseen Gross Happiness Indexin kasvattamisen – ja sitä kautta koko maan, ei vain talouden hyvinvoinnin, kasvun. Mitä jos tämä ruoka-suussa-hanke olisikin se piristysruiske joka nostaa Suomen maailman luovimmaksi maaksi? Voisimmeko tulla tunnetuksi Gross Creativity Indexistä?

Millaista tulevaisuutta rakentaisimme, jos luovuus olisi yrityskulttuurin ja yhteiskunnallisten päätösten ytimessä? Jos yritysjohto, sijoittajat, palveluntarjoajat, poliitikot, me kaikki, voisimme valjastaa luovuutemme Suomen hyvinvoinnin kasvun moottoriksi?

Tästä innostuimme, kaikki kolme. Olemme sitoutuneet koko vuoden nostamaan esille eri kulmia siihen, mitä kaikkea tämä muutos – kutsutaan sitä vaikka luovuustransformaatioksi – vaatii. Olemme valinneet avoimuuden niin yrityksemme nimeksi kuin työtavaksi, siksi haluamme keskustella avoimesti. Kanssainnostujat, kirstunvartijat, suoralta kädeltä torjujat, omien poteroiden puolustajat ja suuret visionäärit – koska tavataan?